2. OPINTOJEN ALUSSA

2.1. Hyvään alkuun PREorientaatiolla ja vertaistuutoroinnilla

Tuija Pasanen, Päivi Rosenius, Katri Ruth ja Niina Rissanen

Itä-Suomen yliopisto

Leena Penttinen

Jyväskylän yliopisto

Ensimmäisen opiskeluvuoden kokemukset ovat merkittäviä opinnoissa jatkamiselle tai sitä vastoin niiden keskeyttämiselle. Opintoihin kiinnittymisen tematiikka onkin herättänyt pitkään kiinnostusta korkeakouluohjauksessa niin Suomessa kuin kansavälisesti. Tästä esimerkkinä on maailmanlaajuinen First Year Experience (FYE) -verkosto, joka kerää yhteen korkeakoulutoimijoita poikkihallinnollisesti: pedagogiikka, ohjaus, hallinto ja korkeakoulupoliittinen toiminta kohtaavat opiskelijat kysyen, millainen heidän mielestään on hyvä opintojen alku.

Tässä artikkelissa kuvataan, kuinka Itä-Suomen yliopistossa lähdettiin pohtimaan opintojen hyvän alun käytäntöjen kehittämistä poikkihallinnollisesti yhteistyössä opiskelijoiden ja oppiaineiden kanssa tutkimukseen perustuen. Tähän saakka eri toimijoiden tarjoama perehdytys on palautteiden mukaan näyttäytynyt opiskelijoille alkuohjauksen sirpaleisuutena. Orientaatiouudistuksen taustalla on siis tunnistettu tarve opintojen perehdyttämistoimien keskitetympään koordinaatioon, laajempaan yhteistyöhön opiskelijoiden palveluja tuottavien toimijoiden kanssa sekä ennen kaikkea palvelujen ja pedagogisen toiminnan yhteistyön tiivistämiseen. FYE-ajattelumalli ja tähän liittyvä tutkimus tarjosivat viitekehyksen kehittämistyötä käynnistettäessä. Puolestaan kehittämistyön pedagogisena lähtökohtana toimi oppiaine- ja opiskelijalähtöinen pedagogiikka.

Opintopolun kriittisimpiä vaiheita ovat uuden opiskelijan siirtymä opintoihin ja kiinnittyminen akateemiseen tiedeyhteisöön. Nämä edellyttävät korkeakouluyhteisöltä opiskelijan osallisuutta, akateemista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä tukevia pedagogisia käytänteitä ja tukimuotoja. Opiskelijalla on lisäksi siirtymävaiheessa tarve kuulua ja samaistua uuteen yhteisöönsä sekä pohtia omaa identiteettiään ylipisto-opiskelijana. Olennaista on myös ymmärtää, että siirtymä ja kiinnittyminen ovat asteittaisia ja vaiheittaisia prosesseja, jotka käynnistyvät jo opiskelupaikkaa vastaan otettaessa ja jatkuvat kampuksella opintojen käynnistyessä.

Orientaatiouudistuksen yleiset tavoitteet ovat:

  • Oppiaineissa tarjottavan orientaation ja yleisen orientaation toimien koordinoiminen opiskelijakeskeisimmiksi. Tämä edellyttää sujuvaa verkostoyhteistyötä eri toimijoiden välillä.
  • Kehittämistoimien toteuttaminen tutkimusperusteisesti, jolloin samalla vahvistetaan tiedeyhteisön osallistamista opintohallinnolliseen kehittämistyöhön.
  • Vertaistuutorien roolin vahvistaminen osana alkuohjauksen kehittämistä.

Artikkelissa tarkastellaan yllä mainittujen kehittämistavoitteiden edistymistä orientaatiouudistuksen matkan varrella Itä-Suomen yliopistossa. Tarkoitus on, että tapausesimerkit toimivat malleina muillekin korkeakouluille alkuohjauksen kehittämisessä.

Massaluennoista monimuotoiseen alkuohjaukseen – tapausesimerkkinä Itä-Suomen yliopisto

Aiemmin luentosaleissa pidetyt massaluennot vaihtuivat orientaatiouudistuksen myötä ympärivuotista opiskelua tukevaksi, avoimessa verkossa sijaitsevaksi orientoivaksi verkkomateriaaliksi (PREorientaatio). Materiaalia täydentää orientaatioviikon ohjelma, jossa keskeisenä osana on oppiaineessa tapahtuva opiskelijoiden vastaanotto ja vertaistuutorointi. Orientaatioviikon yleinen ohjelma järjestetään keskitetysti kuin myös orientaation jatko-osa erityisellä hyvinvointiviikolla.

Orientaatiouudistuksen suunnittelu käynnistettiin järjestämällä erityisiä kehittämis- ja keskustelutilaisuuksia oppiaineiden henkilökunnalle, hallintohenkilökunnalle ja opiskelijoille. Jo olemassa olevia, oppiaineissa käytössä olevia, toimivia orientaatiokäytänteitä jaettiin benchmarkingia eli vertaisarviointia ja -kehittämistä hyödyntävissä tapaamisissa, jotka saivat täydennystä myös FYE-teemoista. Tilaisuuksissa ideoitiin ja käytiin keskustelua oppiaineen ja koulutusalan merkityksestä opiskelijan alkuohjauksessa sekä tutustuttiin työpajatyyppisesti työskennellen monimuotoisiin ja osallistaviin työskentelytapoihin. Näillä tilaisuuksilla oli merkitystä ensinnäkin sille, että yleistä ja oppiaineen tarjoamaa orientaatiota voitiin koordinoida paremmin yhteen ja ennen muuta opiskelijakeskeisempään suuntaan. Toiseksi koulutustilaisuuksissa jaettiin eväitä kehittää oppiaineessa tarjottavan alkuohjauksen sisältöjä ja työmuotoja opiskelijan kiinnittymistä vahvistaviksi.

PREorientaatio-materiaalin avulla uudella opiskelijalla on mahdollisuus aloittaa itsenäinen opintoihin orientoituminen välittömästi opiskelupaikan vastaanotettuaan. Itä-Suomen yliopistossa preorientaatio toteutettiin rakentamalla avoin Uudelle opiskelijalle -verkkosivusto opiskelijan käsikirja KAMU:un.1 Sivusto suunniteltiin ja toteutettiin uuden opiskelijan näkökulmasta siten, että informatiivinen sisältö on koottu “pähkinänkuoreksi” asioista, joihin uuden opiskelijan on hyvä perehtyä jo ennen syyslukukauden alun kampusorientaatiota. Informatiivinen sisältö on helppolukuista, ymmärrettävää ja käytettävissä ilman yliopiston käyttäjätunnuksia. Informatiivisen sisällön tuottamisesta sivustolle vastasivat niin sanotut orientaatiotoimijat, jotka olivat aiemmin esitelleet palvelujaan massaluennoilla ensimmäisellä orientaatioviikolla.

PREorientaatio-materiaali tuntui tavoittavan aloittavia opiskelijoita: Uudelle opiskelijalle -sivusto avattiin kesäkuussa 2018 ja 15.8. mennessä sivustolla oli jo yli 33 000 käyntikertaa.

Orientaatioviikon ohjelma syyslukukauden alussa täydentää ja syventää verkkomateriaalia. Työmuotoina on infoja, lyhyitä tietoiskuja sekä pidempiä työpajoja, joihin opiskelijat osallistuvat kokemansa tarpeen mukaan. Tietotori-tapahtumassa opiskelijoille palveluja tuottavat tahot yliopistosta ja sidosryhmistä esittäytyvät uusille opiskelijoille. Lisäksi kukin oppiaine ja koulutusohjelma sekä osa tiedekunnista tuottavat omaa orientaatio-ohjelmaa opiskelijoilleen.

Orientaation toinen osa toteutetaan hyvinvointiviikon yhteydessä lokakuun ensimmäisellä viikolla. Se sisältää opiskeluhyvinvointia tukevia työpajoja, joihin opiskelijat voivat vapaavalintaisesti osallistua.

1. Kesä: PREorientaatio-materiaali verkossa 2.  Orientaatioviikko I: kampusorientaatio ja vertaistuutorointi 3. Orientaatioviikko II (lokakuu): hyvinvointiviikko
Kuvio 1. Orientaatiopolku UEF:ssa.

Opiskelijapalautteen eväät kehittämismatkalle

Orientaatiotoimien kehittämistyön haasteena on, miten keskitetysti organisoitu ja toisaalta oppiaineiden tuottama oma informaatio yhdistetään niin, että se näyttäytyy opiskelijoille yhtenäisenä ja ymmärrettävänä niin aikataulullisesti kuin viestinnällisesti. Uudistuksen toimivuuden selvittämiseksi Itä-Suomen yliopistossa toteutettiin kaikille tutkintonsa aloittaneille uusille opiskelijoille kohdennettu alkuohjauskysely, jonka teemat jakaantuivat seuraavasti:

  • Miten opintojen aloitus koettiin? (opintoihin kiinnittyminen ja opiskelumotivaatio)
  • Miten oma oppiaine on tukenut opintojen hyvää alkua? (kokemukset oman oppiaineen ohjauksesta ja tuesta)
  • Mikä on ollut vertaistuen rooli opintojen hyvässä alussa? (Ts. Miten vertaistuutorointi ja opiskelijatapahtumat on koettu?)

Opintoihin kiinnittävinä tekijöinä tarkasteltiin opiskelijoiden sosiaalisia suhteita, tuen ja avun saamisen kokemuksia sekä opiskelupaikkaan kiinnittymisen ja opiskeluotteen saamisen kokemuksia. Kiinnittymisen ryhmiä muodostettiin vastausten perusteella kolme: vahvasti kiinnittyneitä vastaajista oli 17 %, kiinnittyneitä 48 % ja heikosti kiinnittyneitä 35 %. Kiinnittyneet ovat tuloksissa motivoituneimpia ja kokevat kuuluvansa ryhmiin useammin kuin heikosti kiinnittyneet. Vastanneista maisteriopiskelijat olivat motivoituneempia (ka=4,25) kuin kandivaihetta aloittavat (ka=3,97). Opiskelijan motivaatio näyttää liittyvän myös ikään.

Oman oppiaineen orientaatio tukee opintojen sujuvaa alkua, ja oppiaineen ohjauksella ja henkilökunnalla on yhteys opintoihin kiinnittymiseen ja opiskelumotivaatioon. Kyselyssä kartoitettiin uuden opiskelijan kokemusta saadusta ohjauksesta sekä henkilökunnan suhtautumista opiskelijoihin; onko henkilökunta tullut tutuksi ja onko heitä helppo lähestyä. Vastausten perusteella tärkeänä koetaan erilaiset tutustumistilaisuudet ja -kierrokset, infotilaisuudet ja HOPS-ryhmätapaamiset. Tilaisuudet, joissa opiskelijat kokevat yhteenkuuluvuutta oppiaineyhteisöönsä, koetaan merkittävinä. Myös HOPS-ohjauksella on tärkeä rooli opiskelijan kiinnittymisen tukemisessa. Tulosten perusteella näyttää lisäksi, että henkilökunnan lähestyttävyys koetaan merkitsevämpänä kuin erilaiset tilaisuudet ja tutustuminen.

Opiskelijapalautteen perusteella orientaatiouudistuksen voidaan UEF:ssa katsoa onnistuneen hyvin. KAMUn Uudelle opiskelijalle -ennakkomateriaali, eli PREorientaatio, toimii hyvin informaation jakamisen välineenä siirtymävaiheessa ja opintoihin kiinnittymisessä. Kyselyyn vastanneista 96,5 % kertoi ennakkomateriaalin olleen parhaiten opiskelijaa tavoittava. Kolme seuraavaa olivat oman oppiaineen ohjaus (95,8 %), oppiaineen Smart Start, uuden opiskelijan oppiainekohtainen orientoiva opas (88,3 %) ja Tuudo, opiskelijan mobiilisovellus opintojen tueksi (87,2 %). Tulosten perusteella voidaankin sanoa, että uuden opiskelijan ennakko-orientoitumisella on merkitystä kampuksella vastaan tulevien uusien asioiden kohtaamiseen.

Opiskelijakokemuksessa on yksilöllistä ja oppiainekohtaista vaihtelua siinä, mikä määrittää osallisuuden kokemusta. Yksilöllistä opintojen aloittamista tukeva oppiaineen HOPS-ohjaus ja henkilökunnan sekä opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen laatu ja kohtaaminen ovat tärkeimpiä institutionaalisia opintojen alun tukimuotoja. Oppiainekokemus on opiskelijalle tärkeä ja keskeinen tekijä opintopolun hyvälle alulle. Yksilöllistymisen myötä kohtaamisen merkitys korostuu, joten opintoalojen toimijoiden on hyvä kirkastaa oman oppiaineen ja koulutusohjelmansa profiilia itselleen ja pohtia, mikä itseä omassa asiantuntijuudessa ja omalla tieteenalalla motivoi.

Uusien opiskelijoiden alkuohjauskysely on myös osa yliopiston opetuksen laatujärjestelmää. Uusille opiskelijoille suunnatun alkuohjauskyselyn lisäksi eri orientaatiotoimijoille (Kielikeskus, Kirjasto, Opintopalvelut/Oppari, Tietotekniikkakeskus ja Ylioppilaskunta) toteutettiin UEF:ssa itsearviointikysely, jonka pohjalta orientaatiokokonaisuutta on edelleen kehitetty yhteistoiminnallisesti opiskelijoiden, oppiainehenkilöstön ja orientaatiotoimijoiden kanssa. Saatu palaute osoittaa, että Hyvään alkuun -kehittämiskokonaisuus tukee opiskelijan opintojen sujuvaa käynnistymistä ja opintoihin kiinnittymistä. Se tarjoaa opiskelijalle yksilöllisen oppimis- ja opiskeluprosessinsa omistajuuden ja toimii siltana opintopolun myöhempiin vaiheisiin, aina valmistumiseen ja työelämään saakka.

Vertaistuutorointi opintopolun alkua tukemassa

Opiskelijoiden vertaisryhmät ovat keskeinen opintoihin kiinnittymisen ja sosiaalisen integraation voimavara. Suomalaisissa korkeakouluissa vertaisohjauksella on pitkät perinteet uusien opiskelijoiden vastaanottamisessa ja opintoihin perehdyttämisessä.

UEF:ssa vertaistuutorien kouluttaminen on hallinnollisesti osoitettu Opintopalveluiden vastuualueeksi. Vertaistuutoroinnin koordinaatio toteutetaan samassa tiimissä kuin muukin keskitetty orientaatio. Kaikki tuutorit osallistuvat niin sanottuun prosessikoulutukseen.

Vertaistuutorikoulutuksen koulutusmenetelmät perustuvat toiminnalliseen aikuispedagogiikkaan. Menetelmien perusajatus nojaa siihen, että opiskelijoiden kokemukset, reflektointi ja näiden jakaminen ovat oppimisen keskiössä. Koulutuksen rungoksi on rakennettu Tuutorimoodle, jonne viedään tarvittavaa materiaalia ja palautetaan koulutukseen liittyvät kirjalliset tehtävät. Lähiopetusjaksoilla keskitytään toiminnallisuuden kautta yhdessä oppimiseen, vertaistuutorin perustehtävän kirkastamiseen sekä tunnistamaan ja harjoittamaan onnistuneessa vertaistuutoroinnissa tarvittavia taitoja.

Vertaistuutoroinnin olemassaolon tarkoitus on auttaa uusia opiskelijoita integroitumaan yhteisöön, mikä edellyttää tuutorilta reflektiivisiä taitoja. Näitä opitaan parhaiten reflektiivisillä koulutustavoilla, mikä taas asettaa haasteita koulutuksen toteuttamistavoissa silloin, kun koulutetaan satoja ihmisiä pienillä resursseilla.

Aikajana tuutorikoulutuksen kulusta.
Kuvio 2. Tuutorikoulutuksen runko.

Tuleva tuutori etenee koulutuksessaan seuraavien etappien mukaan:

  • Tuutoristart (4 h): Orientoituminen tuutorin tehtävään

    Startin päätavoitteena on orientoituminen tuutorin rooliin ja vastuuseen sekä ymmärrys tuutorin perustehtävästä. Päivän rakenteessa yhdistetään suurryhmälle (130 henkilöä) sopivia keskusteluharjoituksia sekä poikkitieteellistä pienryhmätyöskentelyä. Harjoituksissa ja ryhmäkeskusteluissa muun muassa reflektoidaan omaa motivaatiota ryhtyä tuutoriksi sekä tuutorin merkitystä uudelle opiskelijalle.

  • Tuutoricamp (2 päivää): Harjoitellaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja yhdessä

    Leiri toteutetaan leirikeskuksessa ja sen sisältö rakentuu yhteisen ohjelman ja teemallisten rastien ympärille. Tuutorit kiertävät 1,5 h kestävillä rasteilla noin 20 hengen poikkitieteellisissä ryhmissä. Rastien sisältöjä voidaan muokata vuosittain, mutta niiden pääteemat liittyvät vuorovaikutustaitoihin, itseluottamuksen vahvistamiseen sekä antavat eväitä tuutoroinnin suunnitteluun.

    Esimerkiksi puheviestinnän opettajan vetämällä rastilla tehdään ryhmäyttämisharjoituksia, joita tuutorit voivat suoraan hyödyntää oman, tulevan opiskelijaryhmänsä kanssa. Opintopsykologin vetämällä rastilla käsitellään pienryhmissä aiempien vuosien fuksikyselyissä esiin nousseita kriittisiä palautteita vertaistuutoreista ja pohditaan, mistä kokemukset ovat syntyneet ja miten omassa tuutoroinnissa voisi toimia toisin. Draamapedagogin vetämällä rastilla tehdään simulaatioharjoituksia haastavista ryhmätilanteista.

    Muita kouluttajia rasteilla ovat YHTS:n terveydenhoitaja ja psykologi, ylioppilaskunnan edunvalvontasihteeri, luottamushenkilöitä ja kampuspappi. Yksittäisenä suurryhmädynaamisena harjoitteena mainittakoon perinteikkään tuutorilaulun valinta ja sanoittaminen koko joukolla.

    Leirin toiminnalliset rastit antavat erityisen hyvät mahdollisuudet pohtia ja lisätä ymmärrystä mutkikkaista ilmiöistä ja teemoista, kuten uusien opiskelijoiden yksilöllisyydestä, tunnetaidoista, jännittämisestä, päihteiden roolista opiskelukulttuurissa sekä tasa-arvoon ja syrjinnän ehkäisyyn liittyvistä aiheista. Menetelmät mahdollistavat myös reagoinnin opiskelijoiden aktiivisesti mielessä oleviin huoliin ja kysymyksiin. Lopuksi leirillä ohjeistetaan syksyn tuutorisuunnitelman teko.

  • Tuutorifact elokuussa (1 päivä): Tuutorin tiedot ajan tasalle

    Päivän tarkoituksena on kerrata ja tarkistaa tietopuoliset asiat, joiden haltuunoton tukena toimivat tuutoriopas ja tuutorin muistilista. Päivän aikana kerrataan, mitä tuutorin tulee kertoa esimerkiksi opiskelijoille suunnatuista palveluista ja muista opintojen alun välttämättömistä asioista. Koulutus toteutetaan osittain luentosali-infoina, mutta myös rastikoulutuksena. Vertaistuutorit työskentelevät oppiainekohtaisissa tai lähitieteiden kanssa yhteisissä ryhmissä, mikä mahdollistaa tuutorisuunnitelmien tarkastelua ja täydentämistä kouluttajien kanssa yhdessä. Tässä kohden varmistetaan myös, että tuutorien yhteistyö oppiaineeseen päin toimii.

  • Tuutorichek (2 h): Välitapaaminen

    Välitapaaminen toteutetaan syyskuun lopussa, jolloin keräännytään yhteen iltapalalle poikkitieteellisiin pienryhmäkeskusteluihin. Opintopsykologien johdolla tarkastellaan, mitä tuutorikokemus on opettanut ja onko vastaan tullut joitain yllätyksiä tai kysymyksiä, joissa kouluttajat voisivat tuutoreita auttaa. Yhdessä suunnitellaan, kuinka vertaistuutorointi jatkuu vielä myöhemmin lukuvuoden aikana ja kuinka tuutorit aikanaan päättävät tehtävänsä vertaistuutoreina.

  • Tuutorithanks (2 h): Kiitosilta

    Yhteinen kiitosilta järjestetään tammikuussa, jolloin tarjotaan illallinen koko tuutorijoukolle, palkitaan fuksien äänestämät ”ässätuutorit” ja jaetaan todistukset.

Tuutorikoulutuksen prosessimalli perustuu kokemukselliseen oppimiseen, joten koulutuksen suorittaminen edellyttää läsnäoloa. Tämä tuottaa toisinaan käytännön haasteita opiskelijoille esimerkiksi kesätöiden organisoimisessa. UEF:ssa on linjattu, että yhden koulutuspäivän voi korvata tehtävillä. Koulutus ja toimiminen vertaistuutorina on opinnollistettu erillisiksi opintojaksoiksi, ja tuutorina voi toimia useampana vuonna ilman, että täytyisi käydä koulutus uudelleen. Hallinnollinen työnjako on suunniteltu siten, että tuutorikoulutusta koskien opintopisteet myöntää Opintopalvelut ja tuutorina toimimisesta saadut opintopisteet myöntää puolestaan oppiaine, jossa myös tarkistetaan tuutorisuunnitelmat sekä raportit.

Vertaistuutorien prosessiluonteisen kouluttamisen edellytyksiä

  • Tarvitaan moniammatillinen kouluttajaverkosto, joka käsittelee koulutuksen aikana annettua palautetta ja tehtyjä havaintoja sekä palauttaa sisältöä osana koulutusta opiskelijoiden käsiteltäväksi. Koulutussisällöt ovat näin jatkuvassa kehitysliikkeessä, mikä mahdollistaa koulutuksen opiskelijakeskeisyyden.
  • Vertaiskouluttajina käytetään entisiä tuutoreita, seniorituutoreita. Näin siirretään hiljaista tietoa tuutorisukupolvelta toiselle. Seniorituutorit toimivat käytännön apuna kouluttajille ja vertaistuutoreille. He myös pitävät syksyllä uusille opiskelijoille suunnattua Snapchat- ja Instagram-palvelua sekä neuvontapistettä ensimmäisinä orientaatiopäivinä. Seniorituutorointi on niin ikään opinnollistettu 1-2 opintopisteen suoritukseksi.
  • Jokaisessa oppiaineessa on henkilökunnasta nimetyt tuutorivastaavat, joille järjestetään tuutorivuoden aikana 1-2 koulutus- ja keskustelutilaisuutta ajankohtaisista vertaistuutorointiin ja laajemmin alkuohjaukseen liittyvistä aiheista. Näin siirretään poikkitieteellisesti hyviä käytäntöjä ja synnytetään uutta yhteistyötä. Samalla varmistetaan ja edistetään oppiaineen tarjoaman koulutuksen ja tuen sisällön laatua.
  • Vertaistuutorien henkinen kotipesä on pitkien perinteiden saattelemana oppiaineiden omissa ainejärjestöissä. Kun halutaan vaikuttaa koko korkeakouluyhteisön toimintakulttuuriin ja -käytäntöihin, on ainejärjestöt syytä ottaa mukaan yhteiseen aktiiviseen keskusteluun. Ainejärjestöt ovat merkittävässä roolissa vertaistuutorien rekrytoinnissa sekä mukana järjestämässä uusille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa vertaistuutorien taustajoukkoina.
  • Ennen vertaistuutorirekrytointia on syytä järjestää ainejärjestöjen keskinäisiä tapaamistilaisuuksia. Näissä osallistetaan opiskelijoita pohtimaan hyviä käytäntöjä uusien opiskelijoiden integroimiseksi ja onnistuneen vertaistuutoroinnin mahdollistamiseksi. Tapaamiset ovat myös hyvä tapa hälventää tieteenalojen välisiä ennakkoasenteita ja lisätä poikkitieteellistä yhteistyötä opiskelijakulttuuriin.

Huomioita vertaistuutoroinnin kehittämiseen

  • Maisterivaiheeseen saapuvat ja avoimen väylän kautta opiskelunsa aloittavat opiskelijat tarvitsevat erilaista vertaisohjausta kuin valtaosa uusina aloittavista nuorista. Heitä varten räätälöidään parhaillaan uudenlaista maisterituutorointia. Maisterituutorit rekrytoidaan maisterivaiheen opiskelijoista. Heille on tarjolla kevyempi koulutusmalli ja heidän toimintansa keskittyy ensimmäisille viikoille uuden lukukauden alussa. Toivottavaa on, että vertaistuutorikoulutuksen käyneet hakisivat myös maisterivaiheen tuutoreiksi.
  • Kansainvälisissä maisteriohjelmissa ja kansainvälisille vaihto-opiskelijoille on omat tuutorinsa. Kansainvälisissä maisteriohjelmissa aloittaa vuosittain myös runsaasti suomenkielisiä opiskelijoita, jotka tarvitsevat alussa erilaista ohjausta kuin kansainväliset opiskelijat, ja myös heille voitaisiin tarjota maisterituutorointia.
  • Etäopiskelun vertaistuutorointi on myös oma tuutoroinnin muotonsa. Kun opiskelijat ovat kampuksella vain lähiopetusjaksoilla, on ryhmäyttäminen erityisen tarpeen mutta myös erityisen haastavaa. Etätuutorointi vaatii osaamista, jota tulee koulutuksellisesti ja rakenteellisesti vahvistaa.
  • Vertaistuutorien ja opetushenkilökunnan välinen yhteistyö on onnistuneen tuutoroinnin ydin. Käytänteissä on suuria oppiainekohtaisia eroja siinä, mitä opetushenkilökunta ja vertaistuutorit tekevät yhdessä. Oppiaineiden toteuttaman alkuohjauksen kehittämiseen onkin hedelmällistä osallistaa vertaistuutoreita nykyistä enemmän.

OHO!

MITÄ?

Aloittavia opiskelijoita koskevan orientaatiouudistuksen myötä kehitetyt PREorientaatio- materiaali ja vertaistuutoroinnin toimintamalli tukevat opiskelijan opintopolun hyvää alkua. Orientaation kehittämisen lähtökohta on opiskelijalähtöisyydessä ja tutkimusperustaisuudessa.

MIKSI?

PREorientaatio ja vertaistuutorointi loiventavat opintojen alun ”infoähkyä”. Yksilöllistä opintojen aloittamista tukeva oppiaineen HOPS-ohjaus sekä henkilökunnan ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen laatu (kohtaaminen) ovat tärkeimpiä institutionaalisia opintojen alun tukimuotoja. 

MILLOIN?

Orientaatio käynnistyy kesällä heti opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen avoimella verkkomateriaalilla (PREorientaatio), jonka avulla opiskelija perehtyy itsenäisesti opintojen alun kannalta tärkeisiin asioihin. Orientaatio jatkuu syksyllä kampuksella vertaistuutoroinnilla.

MITEN?

Käännetty (flipattu) orientaatio alkaa KAMU – uuden opiskelijan verkkosivustolla (PREorientaatio). Kampuksella orientaatio suuntautuu yksityisestä yleiseen ja oppiainelähtöisesti kohti yleistä korkeakouluinformaatiota. Tavoitteena on irrottautuminen massaluennoista.

Käsitteet

Kiinnittyminen

Opintoihin kiinnittyminen on tunnetta siitä, että on oikeassa paikassa. Se näkyy haluna panostaa ja käyttää aikaa opiskeluun. Toisin sanoen kiinnittymistä ovat opiskelijan taipumukset ja toiminta ajan käytössä ja energian suuntaamisessa oppimisen ja opiskelun kannalta merkittäviin toimintoihin. Kiinnittymistä ja integroitumista edesauttavat toimiva vuoropuhelu, vastavuoroisuus, yhteisöllinen sitoutuneisuus kuin myös kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemukset.

Preorientaatio

Preorientaatio on itsenäistä korkeakouluopintoihin orientoitumista ennen varsinaista, kampuksella käynnistyvää orientaatiota. Itsenäinen orientoituminen alkaa, kun opiskelija on vastaanottanut opiskelupaikan. Preorientaatio tapahtuu korkeakoulun tarjoamien avointen verkkomateriaalien avulla.

Siirtymä

Tutkintopolun kriittinen vaihe, joka edeltää opintoihin ja/tai työelämään kiinnittymistä.

Vertaistuutorointi, vertaistuutori

Vertaistuutorointi on tärkeä osa opiskelijoiden alkuvaiheen ohjausta. Vertaistuutorit ovat opiskelualan ylemmän vuosikurssin opiskelijoita, jotka auttavat uusia opiskelijoita opintojen alun käytännön asioissa. He perehdyttävät uusia opiskelijoita yliopiston käytäntöihin, esittelevät opiskelijoille tarkoitettuja palveluita ja tutustuttavat heitä yliopistoympäristöön sekä opiskelupaikkakuntaan. He osaavat kertoa myös käytännön vinkkejä opiskelemisesta ja opiskelijaelämästä.

Lähteet

Annala, J. 2017. Yliopiston opettajien toimijuus opetussuunnitelmatyön muuttuvilla kentillä. Teoksessa: Korhonen, V., Annala. J. & Kulju, P. (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen. Tampere: Suomen yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 17–33.

Beasley, C. & Benito, C. 2014. Thinking critically about critical thinking in the First-Year Experience. Teoksessa: Universities in Transition: Foregrounding Social Contexts of Knowledge in the First Year Experience, 205–228. 

Bissett, S. J. C. 2004. Situating the Library in the First Year Experience Course. Community & Junior College Libraries, 12:2, 11–22.

Briggs, A.R.J., Clark, J. & Hall, I. 2012. Building bridges: understanding student transition to university. Quality in Higher Education. Vol. 18, No.1, 3–21.

Brooman, S. & Darwent, S. 2013. Measuring the beginning: a quantitative study of the transition to higher education. Studies in Higher Education, 39:9, 1523–1541.

Christie, H., Tett, L., Cree. E. V., Hounsell, J. & McCune, V. 2008. A real rollercoaster of confidence and emotions´: learning to be a university student. Studies in Higher Education. Vol. 33. No 5, 567–581.

Donnison, S., Penn-Edwards, S., Greenaway, R. & Horn, R. 2017. Trialling a 4th Generation Approach to the First Year Experience: The CommUniTI. Student Success, Volume 8, Issue 1, 63–72. 

Eriksson, M. 2006. Pelko, johtaminen ja asiantuntijatyö. Teoksessa J. Parviainen (toim.) Kollektiivinen asiantuntijuus. Tampere: Tampere University Press, 115–151.

Hakkarainen, K. & Paavola, S. 2006. Kollektiivisen asiantuntijuuden mahdollisuuksia ja rajoituksia. Teoksessa Parviainen, J. (toim.) 2006. Kollektiivinen asiantuntijuus. Tampere: Pampere University Press, 214–245.

Krause, K-L. & Coates, H. 2008. Student´s engagement in first-year university. Assessment & Evaluation in Higher Education. Vol. 33. No. 5, 493–505.

Korhonen, V. 2017. Ensimmäisen vuoden opintoihin kiinnittymisen monet kasvot yliopistossa. Teoksessa: Korhonen, V., Annala. J. & Kulju, P. (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen. Tampere: Suomen yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 87–109.

McGivern, P. 2014. Emergent Expertise? Educational Philosophy and Theory. Vol. 46, No. 6., 692–708.

Mäkinen, M. & Annala, J. 2011. Opintoihin kiinnittyminen yliopistossa. Teoksessa: Korkeajännityksiä – Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 59–80.

Mäkinen, M. 2012. Opiskelijat opintoihin kiinnittymisen tutlkitsijoina. Teoksessa: Mäkinen, M., Annala, J., Korhonen, V., Vehviläinen, S., Norrgrann, A-M., Kalli, P. & Svärd, P. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 47–74.

Naylor, R., Baik, C. & Arkoudis, S. 2017. Identifying attrition risk based on the first-year experience. Higher Education Research & Development.

Lay-Hwa Bowden, J. 2013. What’s in a relationship? Affective commitment, bonding and the tertiary first year experience – a student and faculty perspective. Asia Pacific Journal of Marketing and Logistics, Vol. 25 Issue: 3, 428–451.

Leese, M. 2010. Bridging the gap: supporting student transtitions into higher education. Journal of Further and Higher Education. Vol. 34, 239–251.

Lähteenoja, S. 2010. Uusien opiskelijoiden integroituminen yliopistoon. Sosiaalipsykologinen näkökulma. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Yliopistopaino.

Jamelske, E. 2008. Measuring the impact of a university first-year experience program on student GPA and retention. Springer, High Educ (2009) 57: 373–391.

Karila, K., Turtiainen, H. & Ukkonen-Mikkola, T. 2015. Yhteistä tutkivaa toimintaa yliopistokoulutuksen ja työelämän rajavyöhykkeellä. Yliopistopedagogiikka 2015. Vol. 22. Nro 1, 20–22.

Krause, K.-L. 2008. Student’s engagement in first-year university. Assessment & Evaluation in Higher Education, Volume 33, Issue 5, 493–505. 

Lay-Hwa Bowden, J. 2013. What’s in a relationship? Affective commitment, bonding and the tertiary first year experience – a student and faculty perspective.

Penttinen, L., Skaniakos, T., Lairio, M. & Ukkonen, J. 2011. Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti. Miten työelämäorientaatiota voidaan tukea koulutuksen aikana? Aikuiskasvatus 2´2011, 99–110. 

Pitkethly, A. & Prosser, M. 2001. The first-year experience project: A model for university-wide change. Higher Education Research & Development, 20 (2), 185–198. 

Sarja, A. 2011. Jaettu asiantuntijuus vuorovaikutustyössä. Teoksessa: Koivisto, K., Latvala, E., Vanhanen-Nuutinen Liisa. & Vuokila-Oikkonen P. (toim.) Tutkimuskohteina hoitaminen ja hoitamaan oppiminen. Professori Sirpa Janhosen juhlakirja. Oulu: ePooki - Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut, 91–98. 

Somerville, Mary M., 2015. Informed Systems: organizational design for learning in action. Amsterdam: Chandos Publishing.

Stobart, G. 2014. The Expert Learner. Challanging the Myth of ability. Open University Press McGraw-Hill Edecation. Berkshire

Tinto, V. 2000. Taking retention seriously: Rethinking the first year of college. NACADA Journal, 19 (2), 5–10. 

Tuomi, J. & Äimälä, A-M. 2011. Opiskeluhyvinvoinnin jäljillä – työtyytyväisyysteorioiden anti opiskeluhyvinvointitutkimukseen. Teoksessa: Korkeajännityksiä – Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 196–216.

Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 25 (2), 174–190.

Valkama, P. & Järvensivu, A. 2008. Verkostomainen toimintatapa työelämän tutkimuksen lähestymistapana ja tuotoksena. Teoksessa Heiskanen, T., Leinonen, M., Järvensivu, A. & Aho, S. (toim.) Kohti uutta työelämää? Tutkimuksen näköaloja kehitykseen. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 165.

Van Esbroeck, R. 2008. Career guidance in a global world. Teoksessa: Athanasou, J.A. & Van Esbroeck, R. (toim.) International Handbook of Career Guidance. Bryssel: Springer+Business Media B.V.

Wilcox, P., Winn, S. & Fyvie-Gauld, M. 2005. “It was nothing to do with the university, it was just the people”: the role of social support in the first-year experience of higher education. Studies in Higher Education, Vol. 30, No. 6, 707–722.

Wintre, G. M., Gates, K. E. S., Pancer, S. M., Polivy, J., Birnie-Lefcovitch, S. & Adams, G. 2009. The Student Perception of University Support and Structure Scale: development and validation. Journal of Youth Studies. Vol. 12. No. 3, 289–306.