3. OPINTOJEN EDETESSÄ

3.1. ProMot-menetelmä opiskelumotivaation kehittämiseksi

Ari Kaukiainen, Tiina Tuominen, Satu Laitinen, Janne Rantasaari ja Valtteri Nieminen

Turun yliopisto

Mikä on ProMot?

ProMot on lyhennelmä sanoista pro motivaatio eli motivaation puolesta. Kyseessä on menetelmäkokonaisuus, joka koostuu kyselystä, kyselyn tuloksista ja niiden graafisesta havainnollistamisesta sekä niiden pohjalta annettavasta palautteesta. ProMot-menetelmän kehitystyö perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja nykyaikaiseen motivaatioteoriaan, jota on lyhyesti esitelty jäljempänä.

Arkikielessä motivaatiota kuvaavilla käsitteillä on pyritty vastaamaan siihen, miksi ihmiset kiinnostuvat juuri tietyistä asioista. Arkielämässä saatetaan myös ajatella, että motivaatio on jotakin sellaista, jota joko on tai ei ole. Jotta oppimista ja opiskelua voitaisiin ymmärtää ja tukea parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitaan kuitenkin motivaation tarkempaa tarkastelua.

ProMot-menetelmällä opiskelijaa ohjataan tarkastelemaan omaa käsitystään motivaatiosta ja tunnistamaan sen piirteitä. Korkeakouluopiskelijoiden itsearviointimenetelmän lisäksi ProMot toimii ohjausvälineenä korkeakoulujen opetus- ja ohjaushenkilöstölle.

Oppimismotivaatio – mitä se on?

Oppimismotivaation katsotaan olevan oppimisen perusedellytys. Sen on havaittu olevan yhteydessä niin opiskelijan suuntautumiseen yksittäisessä oppimistilanteessa kuin oppimista tukevien tai haittaavien toimintatapojen jäykkyytenä pidempijaksoisessa opiskelussa.

Motivaatiotutkimuksessa on paljon erilaisia suuntauksia ja niissä käytetään erilaisia käsitteitä riippuen siitä, mihin motivaation alueeseen halutaan keskittyä. Nykytutkimuksen mukaan motivationaaliset prosessit eivät ole erillään yksilön muista mielen sisäisistä prosesseista, vaan ne liittyvät kiinteästi yksilön kognitiivisiin ja emotionaalisiin prosesseihin.

ProMot-menetelmän yhtenä teoreettisena lähestymistapana on orientaatiomalli (Salonen ym., 1998). Mallin mukaan oppimistilanteet aktivoivat oppijassa erilaisia tulkinta- ja toimintatapoja, jotka vievät häntä oppimista kohden tai siitä poispäin. Oppimishistorian myötä tulkinta- ja toimintatavat ovat voineet muodostua yleistyneiksi, jäykiksi ja kielteisiksi, jolloin ne eivät enää palvele sopeutumista eivätkä mahdollista motivaation joustavaa ylläpitämistä. Aiemmissa tutkimuksissa orientaatiomallissa on eroteltu kolme suuntautumistapaa oppimiseen. Ne muodostavat oppijan motivaation perustan, jonka pohjalta hän pyrkii vastaamaan oppimistilanteiden herättämiin haasteisiin.

Ensimmäinen suuntautumistapa on ongelmattomin. Siinä opiskelijan motivaation perustana on älyllinen uteliaisuus ja ponnistelu asioiden ymmärtämiseksi. Toiseen orientaatiotyyppiin liittyy välillinen motivaatio opiskeltavista asioista. Opiskelijan motivaation perustana on muiden ihmisten tavoitteiden (esim. opettajat, vanhemmat ja opiskelukaverit) toteuttaminen, jolloin omien tavoitteiden asettaminen on toissijaista ja oma älyllinen vastuu oppimisesta vähäistä. Kolmas orientaatiotyyppi on opintojen etenemisen kannalta haastavin. Sen motivaatioperustana on minän suojelu liian uhkaavaksi tulkitulta opiskelutilanteelta tai mahdolliselta epäonnistumiselta. Toiminta oppimistilanteessa voi näyttäytyä toistuvasti itsensä helpolla päästämiseltä ja/tai vetäytymiseltä oppimistilanteista.

Toinen ProMot-menetelmän teoreettinen lähestymistapa on taitonäkökulma. Luontaisista kyvyistä eroten taito edellyttää oppimista ja harjoittelua. Arkikäsityksissä motivaatio saatetaan nähdä ominaisuutena, jonkinlaisena persoonallisuuden muuttumattomana piirteenä, jota joko on tai ei ole. Taidon näkökulmasta motivaatio on kuitenkin dynaamisempi ja moniulotteisempi ilmiö sekä ainakin periaatteessa kehittyvä ominaisuus.

Taidon tunnusmerkkeihin kuuluu, että sen nähdään koostuvan osataidoista. Motivaatiotaito voi koostua ainakin seuraavista osataidoista: 1) taidosta kiinnostua opiskeltavista asioista niiden itsensä vuoksi, 2) taidosta pitää yllä oppimiselle myönteisiä tunteita, 3) taidosta kohdata ja sietää epäonnistumista, 4) taidosta selvitä pettymyksistä sekä 5) taidoista tunnistaa ja tunnustaa oma avun tarve sekä 6) taidosta hakea motivaatiota ylläpitävää palautetta ja ohjausta sekä hyötyä niistä. Näihin osataitoihin liittyviä tunne-, ajattelu- ja toimintatapoja voi oppia säätelemään. Säätelyn oppiminen muodostaa motivaatiotaidon ytimen. Säätelyn oppimisen ensiaskel on sen miettiminen, mitä itse ymmärtää oppimismotivaatiolla ja näkeekö sen asiana, jota voi kehittää.

ProMot-menetelmä ohjaa palautteen avulla opiskelijaa pohtimaan omaa näkemystään oppimismotivaatiosta, kuten esimerkiksi, millaisena oppimismotivaatio hänelle näyttäytyy: Mitä asioita motivaatioon liittyy? Koostuuko motivaatio erilaisista osa-alueista vai onko se yksi ainoa kokonaisuus? Mitkä seikat lisäävät motivaatiota? Voiko motivaation ylläpysymiseen itse vaikuttaa ja miten? Näiden kysymysten tietoisista ja tiedostamattomista vastauksista muodostuu kullekin opiskelijalle henkilökohtainen motivaatiokäsitys, ja muun muassa tämän käsityksen tunnistamiseen, arvioimiseen ja rikastuttamiseen ProMot-menetelmä on kehitetty.

Motivaatio on taito, jota voi kehittää.

Motivaation heräämiseen ja ylläpysymiseen vaikuttaa myös henkilön mieliala. ProMot-menetelmään on liitetty kolme hyvinvointia arvioivaa asteikkoa, jotka mittaavat opiskelijan masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja uupumuksen astetta. Masennus hankaloittaa opiskelua, sillä siihen liittyy mielialan laskua, arvottomuuden kokemuksia ja vaikeuksia tiedonkäsittelyssä kuten muistamisessa ja keskittymisessä. Ahdistuneisuuteen liittyy jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja taipumusta liialliseen murehtimiseen. Ahdistus saattaa lamaannuttaa toimintakyvyn niin, ettei opiskelija kykene suoriutumaan tai hän suoriutuu alle kykyjensä. Myös ahdistuneisuuteen liittyy keskittymisen ja tarkkaavuuden säätelyongelmia.

Motivaation kehittymisen vastavoimaksi voi opintojen edetessä muodostua myös opiskelijan uupuminen. Uupumuksessa on kysymys vähitellen ja vaiheittain etenevästä prosessista, joka usein alkaa voimakkaana väsymyksenä, kyynisyytenä opintoja kohtaan ja riittämättömyyden tunteina opiskelukykyyn liittyen. Uupuminen voi johtaa masentumiseen. Uupumukselta suojaavina tekijöinä on havaittu olevan muun muassa kiinnostus opiskeluun, itsensä arvostaminen, yhteisöllisyys ja tilanteeseen soveltuva tuki.

Motivaatiota tarkastellaan ProMot-menetelmässä yksilön ja ympäristön välisenä suhteena, jossa pääpaino on opiskelijan tulkinta- ja toimintatavoissa erilaisissa oppimis- ja opiskelutilanteissa. Opiskelu tapahtuu osana oppilaitoksen pedagogista kulttuuria ja käytäntöjä. Siten opettajien pedagogisella osaamisella, opiskelijan ja opettajan vuorovaikutuksella, opetusmenetelmillä ja opiskelijan hyvinvointia ja jaksamista tukevilla menettelytavoilla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi opiskelijan opiskelumotivaatio muotoutuu. Joissakin tapauksissa motivaatiopulmilla on alkujuurensa yksilön ulkopuolella, ja motivaation puute voidaankin nähdä terveenä reaktiona huonoon opetukseen, epäselviin kurssitavoitteisiin tai hyvinvointia syöviin opetuskäytäntöihin.

ProMot-menetelmän käyttäminen

ProMot-menetelmällä on kaksi pääkäyttötarkoitusta. Ensinnäkin se on opiskelijan oppimismotivaation itsearviointimenetelmä ja toiseksi ohjausväline korkeakouluissa ohjaustyötä tekeville, jotka voivat sen avulla antaa palautetta opiskelijan oppimismotivaatiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kun ProMot-menetelmää käytetään itsearviointina, sen avulla pyritään avartamaan opiskelijan käsitystä oppimismotivaatiosta, sen osa-alueista (ks. jäljempänä), osa-alueiden välisistä suhteista, mahdollisista motivaation vastavoimista (esimerkiksi mielialaongelmat, ja uupumus) ja siitä, mitä henkilö voi tehdä motivaationsa kehittämiseksi. ProMot-menetelmän käytön tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Opiskelija voi kuitenkin halutessaan hyödyntää oppilaitoksensa opetus- ja ohjaushenkilöstöä palautteen ymmärtämisen tukena.

Opiskelijan itsearvioinnin lisäksi ProMot siis toimii ohjausvälineenä ohjaustyötä tekeville. Vaikka menetelmän käyttö ja omien tulosten näyttäminen ohjaavalle henkilölle on tietysti täysin vapaaehtoista, on menetelmä parhaimmillaan, kun tuloksia ja siitä saatua palautetta käydään yhdessä läpi pohtien ja suhteuttaen niitä opiskelijan tilanteeseen. Ilman tätä suhteuttamista tulokset jäävät helposti liian yleiselle tasolle, eikä niiden pohjalta voida tehdä motivaatiota korjaavia toimenpiteitä. Palautteen hyödyllisyyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että ohjattava ja erityisesti ohjaaja ymmärtävät oppimismotivaatiota ilmiönä ja osana opiskelukykyä.

ProMot-menetelmää voi käyttää harkitusti myös opintojen edetessä motivaation seurantavälineenä. Oppimismotivaatio ei ole muuttumaton, vaan se elää opintojen mukana. Esimerkiksi heti opiskelujen alussa yhdessä tuutoriopettajan kanssa tapahtuva oman motivaation ja siihen vaikuttavien tekijöiden selventäminen voi auttaa opiskelijaa tarkastelemaan motivaatiokäsitystään rakentavasti samalla, kun hän luo omaa suhdettaan uuteen ympäristöön ja sen haasteisiin. Menetelmä tarjoaa näin opiskelijalle mahdollisuuden tarkastella oman motivaatiokäsityksensä muutosta itsenäisesti tai ohjaajan kanssa. Ymmärrys siitä, mikä omaan motivaatioon vaikuttaa ja miten voi itse hyötyä opiskelusta mahdollisimman paljon, on prosessi, jonka aloittaminen jo opiskelujen alussa on omiaan tukemaan opinnoissa edistymistä.

Menetelmän kehittämistyön pohjana opiskelijavastaukset ja motivaatioteoria

ProMot-menetelmän empiirisen osuuden perustana on Turun yliopiston Hyvinvointipalvelut-yksikön ja psykologian oppiaineen yhteistyönä kerätty normiaineisto, joka koostuu eri vuosikurssien opiskelijoista (n = 1973). Tutkittavien vastausten tilastolliseen analyysiin perustuen oppimismotivaatio on jaettu kuuteen eri osa-alueeseen, jotka ovat: tehtäväsuuntautuneisuus, pystyvyyden kokemus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, haastavien tunteiden aktivoituminen, välttely- ja korviketoiminta ja helpolla pääseminen. Näiden perusteella voidaan kullekin opiskelijalle muodostaa hänelle tyypillinen motivaation osa-alueista koostuva oppimismotivaatioprofiili. Tämän lisäksi tarkastelun kohteina ovat opiskelu-uupumus sekä ahdistuneisuus ja masennus. Alla olevassa taulukossa on koottuna oppimismotivaation eri osa-alueet, niitä kuvaavat yksittäiset osiot sekä muut tarkastelun kohteina olleet tekijät (ks. taulukko 1).

Opiskelijoiden täyttämän kyselyn päätuloksena havaittiin, että kun opiskelija koki opiskelussaan vahvaa tehtäväsuuntautuneisuudelle ominaista tavoitteellista toimintaa ja halua ymmärtää opiskeltavaa asiaa, hänellä oli myös tunnetta kyvykkyydestä hallita opiskeluaan ja sen tuomia haasteita. Tällöin opiskelija myös koki vähäisempiä uupumus-, ahdistus- ja masennusoireita.

Sen sijaan opiskelijat, joiden vastauksissa korostui haastavien tunteiden aktivoituminen, ajautuivat vahvemmin myös välttely- ja korviketoimintaan ja he kokivat useammin ahdistus- ja masennusoireilua. Huomattavaa on myös käänteinen yhteys edellisten ja jälkimmäisten välillä: mitä enemmän opiskelija arvioi toiminnassaan tehtäväsuuntautuvaa toimintaa, sitä vähemmän hänen arvioissaan esiintyi opiskelua välttävää toimintaa ja mielialapulmia. Lisäksi opiskelijan kokema sosiaalinen yhteenkuuluvuus suhteessa korkeakouluyhteisöön liittyi hänen lisääntyvään hallinnan tunteeseensa ja intoon kohdata opiskeluhaasteita sekä vähenevään opiskelu-uupumukseen.


Taulukko 1. Oppimismotivaation osa-alueet, osa-alueiden alaosiot ja psyykkisen hyvinvoinnin mittarit.

    Oppimismotivaation osa-alueet

  • Tehtäväsuuntautuneisuus (esim. Murtonen ym., 2008; Mäkinen-Streng, 2012; Salonen ym., 1998)

    Opiskellessani asetan itselleni myös omia tavoitteita.

    Pyrin opiskellessani testaamaan omaa osaamistani eri tavoin.

    Teen enemmän kuin mitä minulta kursseilla edellytetään.

    Minulle ei riitä, että saan hyvän arvosanan tentissä, vaan haluan todella ymmärtää asiat.

    Ryhdyn ratkaisemaan tehtävää, koska haluan selvittää sen itselleni.

    Opiskellessani pyrin kytkemään uudet asiat aikaisemmin oppimaani.

    Olen tyytyväinen opiskelun tuomasta älyllisestä haasteesta.

  • Pystyvyyden kokemus (esim. Mäkinen-Streng, 2012; Nurmi ym., 1995)

    Kun opiskelen, koen, että olen kyvykäs saavuttamaan tavoitteeni.

    Olen luottavainen, että selviän hyvin opinnoistani.

    Kykenen hallitsemaan omaa opintomenestystäni (arvosanat).

    Kun aloitan uutta tehtävää, olen varma, että onnistun siinä.

  • Sosiaalinen yhteenkuuluvuus (esim. Chen ym., 2015; myös Salonen ym., 1998)

    Tunnen kuuluvani opiskeluyhteisööni.

    Opiskelen itselleni merkityksellisten ihmisten kanssa.

    Tunnen lämpimiä ajatuksia niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa opiskelen.

  • Haastavien tunteiden aktivoituminen (esim. Mäkinen-Streng, 2012; Niemivirta, 2002)

    Luennoilla olen usein huolissani siitä, etten ymmärrä tai tiedä oikeita vastauksia.

    Olen huolissani siitä, että epäonnistun tenteissä.

    Opiskelutehtävien, määräaikojen ja kilpailun aiheuttama paine saa minut stressaantumaan.

    Luentojen tai tenttien aikana olen usein huolissani siitä, että menestyn huonommin kuin muut opiskelijat.

  • Välttely- ja korviketoiminta (esim. Lyytinen, 2002; Nurmi ym., 1995; Salonen ym. 1998)

    Tyypillisesti käy niin, että keksin jotain muuta tekemistä, kun kohtaan hankalan tehtävän.

    Jos ennakoin ongelmia, yleensä ryhdyn tekemään jotain muuta.

    Jos kohtaan vaikean tehtävän, huomaan, että en yritä tosissani.

    Minulla on tapana siirtää suorituksen aloittamista.

  • Helpolla pääseminen (esim. Niemivirta, 2002)

    Olen erityisen tyytyväinen, jos minun ei tarvitse tehdä liikaa töitä opiskelun eteen.

    Yritän selvitä opinnoistani mahdollisimman vähällä työllä.

    Pyrin tekemään vain pakolliset opintoihini liittyvät asiat enkä yhtään enempää.

  • Opiskelu-uupumus (Salmela-Aro, 2009)
  • Psyykkisen hyvinvoinnin mittarit
  • Masennus (“Patient Health Questionnaire: PHQ-9”: Kroenke ym., 2001)
  • Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (”Generalized Anxiety Disorder: GAD-7”: Kroenke ym., 2007)

Palaute

Käytännössä menetelmä näyttäytyy opiskelijalle ProMot-kyselyn täyttämisenä ja siitä saatavana palautteena. Palaute sisältää tiedon siitä, millainen hänen oppimismotivaatioprofiilinsa on edellä mainittujen motivaation osa-alueiden valossa. Opiskelija saa myös tietää, mihin hän sijoittuu suhteessa muihin vastaajiin eri osa-alueiden suhteen. Koska tieto, jonka vastaaja saa, on kohdistettu nimenomaan hänelle ja hänen oman motivaatioprofiilinsa mukaisesti, se auttaa häntä tunnistamaan ja kehittämään oppimismotivaatiota opiskelijan omista tarpeista käsin. Kun motivaatio ei enää ole opiskelijalle yleinen ja epäselvä abstrakti asia, on siitä helpompi saada ote ja päästä näin käsiksi siihen, miten omia motivaatioon liittyviä haasteita voisi ratkaista.

Motivaatiopalautteen lisäksi opiskelija saa kirjallista palautetta myös opiskelu-uupumuksen ja psyykkisen hyvinvoinnin mittareiden tuloksista. Mahdollisten haasteiden luonteesta riippuen (esim. mielialaongelmien luonne, viitteet opiskelu-uupumuksesta jne.) menetelmä auttaa opiskelijaa hakeutumaan oikeanlaisen ohjauksen piiriin. Esimerkiksi jos opiskelija saa korkeat pisteet mielialaa arvioivilla kysymyksillä, saa hän palautteessa ohjeita asianmukaisen avun hakemiseksi.

Motivaation osa-alueista ProMot-menetelmä antaa käyttäjälle graafista ja kirjallista palautetta. Graafisen palautteen perusteella opiskelija näkee, miten hänen vastauksensa suhtautuvat osa-alueittain muiden opiskelijoiden vastauksiin. Vertailukohdiksi kuvaajassa annetaan oman tiedekunnan ja Turun yliopiston vastaajien mediaanivastaukset. Mikäli tätä menetelmää käytetään Turun yliopiston ulkopuolella, tiedekuntakohtaiset mediaanit eivät ole sovellettavissa normitietona.

Graafisen palautteen jälkeen motivaation eri osa-alueiden sisältöjä avataan sanallisessa palautteessa. Jokaisen osa-alueen osalta kerrotaan, mitä kyseisellä osa-alueella tarkoitetaan ja kuinka se liittyy oppimismotivaatioon. Esimerkiksi tehtäväsuuntautuneisuuden osalta käyttäjä saa ensin lyhyen kuvauksen siitä, mitä tehtäväsuuntautuneisuudella tarkoitetaan. Tämän jälkeen käyttäjälle annetaan hänen pistemääränsä mukaisesti palaute: "Vastaustesi perusteella tehtäväsuuntautuneisuutesi on selvästi alle keskitason / vähän alle keskitason / keskitasoa / vähän yli keskitason / selvästi yli keskitason".

Käytännössä tämä on toteutettu siten, että jokaiselle osa-alueelle on normiaineiston perusteella määritetty tietyt pisterajat, joiden perusteella on tehty viisi luokkaa. Palautteen saaja sijoitetaan yhteen näistä luokista. Keskimmäinen luokka (keskitaso) on suurin ja sen rajat on määritetty siten, että keskimäärin noin 40 % vastaajista sijoittuu kyseiseen luokkaan. Seuraavaksi suurimpiin luokkiin (vähän yli / vähän alle keskitason) sijoittuu kumpaankin noin 20 % vastaajista ja kahteen pienimpään luokkaan (selvästi yli / selvästi alle keskitason) kumpaankin noin 5-10 % vastaajista. Luokkien koot vaihtelevat hieman osa-alueittain.

Opiskelija saa lisäksi luokkaan sijoittumisensa mukaisesti tekstimuotoisen palautteen. Palautteessa kerrotaan lyhyesti, mitä keskitasoa alempi, keskitasoa oleva tai keskitasoa korkeampi pistemäärä kullakin osa-alueella tarkoittaa oppimismotivaation kannalta. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi palautteessa huomioidaan myös osa-alueiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi opiskelijalle esitetään oman pohdinnan tueksi erilaisia kysymyksiä, joiden on tarkoitus rohkaista opiskelijaa oppimismotivaationsa itsereflektioon.

Kaikkiaan palautteen tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tunnistamaan oppimismotivaation osa-alueita, niiden välisiä suhteita sekä omia opiskeluun liittyviä voimavaroja ja haasteita. Palaute suuntaa opiskelijaa pohtimaan omaa motivaatiotaan suhteessa normiaineistoon. Tarvittaessa palaute myös ohjaa opiskelijaa hakeutumaan avun tai ohjauksen piiriin.

On tärkeää muistaa, että menetelmästä saatava palaute tulisi aina suhteuttaa käyttäjän elämäntilanteeseen. Tämänkin seikan takia olisi erittäin suotavaa, että korkeakoulun tarjotessa menetelmää opiskelijan käyttöön samassa yhteydessä kerrottaisiin, mistä opiskelija saa tarvittaessa tukea palautteen läpikäyntiin.

Miten saan ProMotin käyttööni?

ProMot-menetelmän kehittämisestä, tilastomatemaattisesta perustasta ja sen hankinnasta voi tiedustella menetelmän kehittäjiltä (yhteystiedot tämän oppaan Yhteystiedot-osiossa, luku 6). Opetus- ja ohjaustyötä tekevillä olisi suotavaa olla perustiedot oppimismotivaatioon ja opiskelukykyyn vaikuttavista tekijöistä hallussa. Menetelmän käyttäjäkoulutusta järjestetään Turun yliopistossa.

OHO!

MITÄ?

ProMot-menetelmä tarjoaa korkeakoulujen opiskelijoille ja ohjaushenkilöstölle itsearviointi- ja ohjausvälineen oppimismotivaation kehittämiseksi.

MIKSI?

Toistuvien kielteisten oppimis- ja opiskelukokemusten myötä motivaatiota säätelevät ajattelu- ja tunnemallit ovat voineet muodostua yleistyneiksi ja jäykiksi esteiksi, jolloin ne eivät mahdollista motivaation joustavaa ylläpitämistä. Opiskelija tarvitsee tietoa, tukea ja ohjausta näiden esteiden purkamiseksi. ProMot-menetelmä on kehitetty juuri tätä varten.

MILLOIN?

ProMot-itsearviointikysely suositellaan tehtäväksi opintojen alussa. Sitä voi käyttää harkiten myös opintojen kuluessa motivaation seurantavälineenä.

MITEN?

Vastaamalla motivaation eri osa-alueita mittaavaan kyselylomakkeeseen opiskelijat saavat numeerista ja kirjallista palautetta, joka ohjaa tunnistamaan motivaatioon liittyviä haasteita ja ehdottaa toimenpiteitä niiden voittamiseksi.

Käsitteet

Oppimismotivaatio

Oppimismotivaatio tarkoittaa kaikkia niitä tekijöitä ja prosesseja, jotka herättävät yksilön kiinnostuksen sekä suuntaavat ja ylläpitävät toimintaa. Näitä prosesseja ovat opiskelutilanteissa aktivoituvat tulkinta-, ajattelu- ja toimintatavat, joiden pohjalta suuntaudumme oppimista kohden tai siitä poispäin.

Palaute

Palaute auttaa oppimaan ja kehittymään. Motivaation kehittämisessä palaute ohjaa opiskelijaa tunnistamaan motivaatiokäsitystään ja ymmärtämään motivaatiota ylläpitäviä ja haittaavia persoona- ja tilannetekijöitä.

Ohjaus (tässä)

Ohjaus auttaa opiskelijaa hahmottamaan ja jäsentämään motivaation merkitystä tilannetekijöiden, opiskelukyvyn ja elämäntilanteen kannalta.

Lähteet

Chen, B.; Vansteenkiste, M., Beyers, W., Boone, L., Deci, E. L., Van der Kaap-Deeder, J., Duriez, B., Lens, W., Matos, L., Mouratidis, A., Ryan, R. M., Sheldon, K. M., Soenens, B., Van Petegem, S. & Verstuyf, J. (2015). Basic psychological need satisfaction, need frustration, and need strength across four cultures. Motivation and Emotion, 39, 2016–236.

Keskinen, E. (2002). Taitojen oppiminen ja opettaminen. Teoksessa P. Niemi & E. Keskinen. (toim.) Taitavan toiminnan psykologia. Turun yliopiston psykologian laitos, 41–115.

Kroenke, K., Spitzer, R.L., Williams, J.B., Monahan, P.O. & Löwe, B. (2007). Anxiety disorders in primary care: prevalence, impairment, comorbidity, and detection. Ann Intern Med., 146(5), 317-325.

Kroenke, K., Spitzer, R.L. & Williams, J.B.W. (2001). The PHQ-9. Validity of a brief depression severity measure. J Gen Intern Med.,16(9), 606–613.

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M.-K. (2016). Kasvatuspsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus 2016.

Lyytinen, P. (2002). Motivationaalisten orientaatioiden arviointi perusopetuksen 7.-9. luokilla. Lisenssiaattitutkielma. Turun yliopisto.

Murtonen, M., Olkinuora, E., Tynjälä, P. & Lehtinen, E. (2008). Do I need research skills in working life?’’: University students’ motivation and difficulties in quantitative methods courses. Higher Education, 56(5), 599–612.

Mäkinen-Streng, M. (2012). Päämääriä, ajelehtimista, tietämättömyyttä, etsintää. Väitöskirja. Turun yliopisto.

Niemivirta, M. (2002). Motivation and performance in context: The influence of goal orientations and instructional setting on situational appraisals and task performance. Psychologia, 45, 250–270.

Nurmi, J. E., Salmela-Aro, K., & Haavisto, T. (1995). The Strategy and Attribution Questionnaire: Psychometric Properties. European Journal of Psychological Assessment, 11(2), 108–121.

Salmela-Aro, K. (2009). Opiskelu-uupumusmittari SBI-9 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 46.

Salmela-Aro, K. & Read, S. (2017). Study engagement and burnout profiles among Finnish higher education students. Burnout Research, 7, 21–28.

Salonen, P., Lehtinen, E. & Olkinuora, E. (1998). Expectations and beyond: The development of motivation and learning in a classroom context. Advances in Research on Teaching, 7, 111–150.

Vauras, M., Salonen. P., Lehtinen, E. & Kinnunen, R. (2009). Motivation in school from contextual and longitudinal perspectives. Teoksessa M. Wosnitza, S. A. Karabenick, A. Efklides & P. Nenniger (toim.), Contemporary Motivation Research. From Global to Local Perspectives. Cambridge, MA: Hogrefe-Huber. (pp. 1–24).

Veermans, M. (2017). Motivaatio ja kiinnostus oppimiseen herättäjinä ja sitouttajina. Teoksessa Murtonen, M. (toim.) Opettajana yliopistolla. Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino