HAKEMISTO

Akateemisen opiskelun perustaidot – 3.2

Akateemisen opiskelun perustaitoja ovat lukemisen ja kirjoittamisen taidot sekä opiskelustrategiat. Näiden taitojen itsearviointi tukee opiskelijan oppijaidentiteetin rakentumista sekä opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ja toteutusta.

Esteettömyys – 1.1, 3.7

Esteettömyydellä viitataan tavallisesti fyysisen ja rakennetun ympäristön saavutettavuuteen. Suomessa esteettömyyden ja saavutettavuuden käsitteitä käytetään usein synonyymisesti. Esteettömyys olettaa implisiittisesti jonkin esteen olemassa olon, joka tulee poistaa.

HEKS – 2.2

HEKS on opiskelijan henkilökohtainen kehittymissuunnitelma.

HOPS – 2.2

HOPS on henkilökohtainen opinto-/opiskelusuunnitelma, jonka avulla tutkinto tulee suoritetuksi määräajassa. Se on myös väline, jonka pohjalta voidaan käydä ohjauskeskustelua niin ryhmässä kuin opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti kasvotusten.

HOPS-ohjaus – 2.2

HOPS-ohjaus on konkreettisen opintosuunnitelman kautta käytävä ohjauskeskustelu, jossa tuetaan opiskelijan asiantuntijaksi kasvua sekä oppimis-, opiskelu- ja ongelmanratkaisuprosesseja liittyen erityisesti ohjattavan tavoitteisiin, valintoihin, aikataulutukseen ja muihin opiskeluun sekä oppimiseen liittyviin asioihin.

Kiinnittyminen – 2.1

Opintoihin kiinnittyminen on tunnetta siitä, että on oikeassa paikassa. Se näkyy haluna panostaa ja käyttää aikaa opiskeluun. Toisin sanoen kiinnittymistä ovat opiskelijan taipumukset ja toiminta ajan käytössä ja energian suuntaamisessa oppimisen ja opiskelun kannalta merkittäviin toimintoihin. Kiinnittymistä ja integroitumista edesauttavat toimiva vuoropuhelu, vastavuoroisuus, yhteisöllinen sitoutuneisuus kuin myös kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemukset.

Kohtuulliset mukautukset – 1.1

Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan yksilöllisessä tilanteessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla varmistetaan eri tavoin vammaisten ihmisten mahdollisuus käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, kuten oikeutta koulutukseen pääsyyn ja siinä selviämiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisuutta määriteltäessä huomioidaan koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema. Suuremman toimijan vastuu on isompi kuin pienemmän.

Ohjaus – 2.2, 3.1

Ohjaus on yhteistoimintaa, jolla tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis-, kasvu-, työ- tai ongelmanratkaisuprosesseja niin, että ohjattavan oma toimijuus vahvistuu.

Opiskelun itsesäätely – 2.4

Opiskelun itsesäätely viittaa siihen, miten opiskelija asettaa tavoitteita oppimiselleen ja tarkkailee, säätelee ja seuraa opiskelun ja oppimisensa etenemistä. Itsesäätelyn voidaan nähdä kattavan neljä osa-aluetta: motivaatio, kognitio, käyttäytyminen ja konteksti eli opetus- ja opiskeluympäristö. Itsesäätelyä hyödyntävä oppija siis asettaa tavoitteita oppimiselleen ja tarkkailee, säätelee ja kontrolloi oppimistaan tavoitteensa ja ympäristönsä huomioiden.

Opiskelukyky – 3.6

Opiskelukyky kuvaa opiskelijan työkykyä, joka vaikuttaa opintojen sujumiseen, tuloksiin sekä opiskelijan ja koko yhteisön hyvinvointiin.

Oppimismotivaatio – 3.1

Oppimismotivaatio tarkoittaa kaikkia niitä tekijöitä ja prosesseja, jotka herättävät yksilön kiinnostuksen sekä suuntaavat ja ylläpitävät toimintaa. Näitä prosesseja ovat opiskelutilanteissa aktivoituvat tulkinta-, ajattelu- ja toimintatavat, joiden pohjalta suuntaudutaan oppimista kohti tai siitä poispäin.

Omaopettaja ~ opettajatuutori – 2.2, – 2.3

Koulutusohjelmassa toimiva omaopettaja on osa opiskelijan ohjausverkostoa korkeakoulussa. Omaopettaja tai opettajatuutori neuvoo ja ohjaa opiskelijaa erityisesti opintojen alkuvaiheessa ja perehdyttää opiskelijaa vertaistuutorien kanssa opintojen käytänteisiin. Omaopettaja on opiskelijan lähiohjaaja, joka osaa antaa tietoa myös opiskelijoille suunnatuista palveluista. Hän seuraa oman ryhmänsä opintojen etenemistä ja tarjoaa tukea opiskelun solmukohdissa.

Opiskelun itsesäätely – 2.4

Opiskelun itsesäätely viittaa siihen, miten opiskelija asettaa tavoitteita oppimiselleen ja tarkkailee, säätelee ja seuraa opiskelun ja oppimisensa etenemistä. Itsesäätelyn voidaan nähdä kattavan neljä osa-aluetta: motivaatio, kognitio, käyttäytyminen ja konteksti eli opetus- ja opiskeluympäristö. Itsesäätelyä hyödyntävä oppija siis asettaa tavoitteita oppimiselleen ja tarkkailee, säätelee ja kontrolloi oppimistaan tavoitteensa ja ympäristön huomioon ottaen.

Opiskelun taitokartta – 3.2

Opiskelun taitokartta on itsearviointiväline opiskelijalle ja opettajalle/ohjaajalle koskien lukemisen ja kirjoittamisen perustaitoja sekä opiskelustrategioita. Sen perusteella muodostuu taitoprofiili, jota voi hyödyntää omien taitojen kehittämisessä sekä opetuksen ja ohjauksen kehittämisessä.

Opiskelustrategia – 3.2

Akateemisen opiskelun perustaitojen opiskelustrategioita ovat luetun ymmärtäminen (tekstin ydinasioiden löytäminen) ja tekstikokonaisuuden hahmottaminen. Näiden taitojen pohjalle rakentuvat opiskelun edetessä yhä vaativammat akateemiset teksti- ja opiskelutaitot.

Palaute – 3.1

Palaute auttaa opiskelijaa oppimaan ja kehittymään. Motivaation kehittämisessä palaute ohjaa opiskelijaa tunnistamaan oman motivaatiokäsityksensä ja ymmärtämään motivaatiota ylläpitäviä ja haittaavia persoona- ja tilannetekijöitä.

Preorientaatio – 2.1

Preorientaatio on itsenäistä korkeakouluopintoihin orientoitumista ennen varsinaista, kampuksella käynnistyvää orientaatiota. Itsenäinen orientoituminen alkaa heti, kun opiskelija on vastaanottanut opiskelupaikan. Preorientaatio tapahtuu korkeakoulun tarjoamien avointen verkkomateriaalien avulla.

Psykologinen joustavuus – 3.3

Psykologisen joustavuuden perusta on henkilökohtaisissa arvoissa ja itselle tärkeissä asioissa, jotka tuottavat merkityksen tuntua, sekä niissä konkreettisissa toimissa, joilla merkityksellistä elämää voi edistää arjessaan. Hyvinvointia edistetään omien valintojen ja tekojen kautta. Psykologiseen joustavuuteen kuuluu olennaisena osana myös taito käsitellä epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita.

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, inkluusio – 1.1, 1.2, 1.3, 3.7

Korkeakoulun saavutettavuus tarkoittaa, että korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden opiskelussa.

Saavutettavuuden lähikäsitteitä ovat esteettömyys, yhdenvertaisuus sekä inkluusio. Näissä kaikissa pyritään kaikkien yhdenvertaiseen osallistumiseen. Design for all -periaatteessa ympäristöjen, tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa ja strategioissa otetaan huomioon saavutettavuus ja esteettömyys kaikille käyttäjille.

Saavutettavuusdirektiivissä saavutettavuus ymmärretään suppeammin. Siinä sillä tarkoitetaan digitaalista saavutettavuutta. Saavutettavuusdirektiivin ja sitä seuranneen lainsäädännön mukainen digitaalinen saavutettavuus tarkoittaa, että verkkosivut ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat sellaisia, joita kuka tahansa voi käyttää ja ymmärtää, mitä niissä sanotaan.

Siirtymä – 2.1

Tutkintopolun kriittinen vaihe, joka edeltää opintoihin ja/tai työelämään kiinnittymistä.

Toimijuus – 3.4

Opiskelijan toimijuudella tarkoitetaan opiskelijan kykyä vaikuttaa omaan opiskeluunsa opiskelutilanteissa ja kykyä ohjata omaa toimintaa sekä hyödyntää opiskeluympäristön tarjoamia resursseja.

Toimijuusanalytiikka – 3.4

Toimijuusanalytiikka yhdistää toimijuuden käsitteellisen mallin oppimisanalytiikan menetelmiin. Toimijuusanalytiikka tarkoittaa tiedon tuottamista opiskelijan toimijuudesta opiskelijan oman reflektion sekä opettajan pedagogisen päätöksenteon tueksi.

Vertaistuutorointi, vertaistuutori – 2.1

Vertaistuutorointi on tärkeä osa opiskelijoiden alkuvaiheen ohjausta. Vertaistuutorit ovat opiskelualan ylemmän vuosikurssin opiskelijoita, jotka auttavat uusia opiskelijoita opintojen alun käytännön asioissa. He perehdyttävät uusia opiskelijoita yliopiston käytäntöihin, esittelevät opiskelijoille tarkoitettuja palveluita ja tutustuttavat heitä yliopistoympäristöön sekä opiskelupaikkakuntaan. He osaavat kertoa myös käytännön vinkkejä opiskelemisesta ja opiskelijaelämästä.

Yhteisöllinen pedagogiikka – 3.5

Yhteisöllinen pedagogiikka rakentuu 1) yhteisöllisestä oppimisesta, jossa yhteistä ymmärrystä rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa yhteisen tavoitteen mukaisesti ja 2) sosiaalipedagogisesta ajattelusta, jossa ihmisiä autetaan näkemään omia vaikutusmahdollisuuksiaan niin yksilöinä kuin yhteisöinä ja toimimaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhteisön hyväksi. Yhteisöllisen pedagogiikan ytimessä on luoda hyvinvointia edistävää, välittävää yhteisöä.