1.3. Saavutettavuuskriteeristö korkeakoulujen saavutettavuuden kehittämisessä ja arvioinnissa
Anneli Muuronen ja Seija Eskola
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Saavutettavuuskriteeristö on OHO!-hankkeessa kehitetty korkeakoulujen saavutettavuuden arvioinnin ja edistämisen työväline. Saavutettavuuden käsite kattaa korkeakoulun fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja asenteellisen toimintaympäristön:
Saavutettavuudella tarkoitamme sitä, miten hyvin korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden.
Saavutettavuuskriteeristö on kehitetty aiempien tutkimusten, selvitysten ja hankkeiden sekä OHO!-hankkeessa tehdyn tutkimuksen pohjalta. Kriteereitä on pilotoitu ja kehitetty edelleen hankkeen aikana useissa korkeakouluissa ja seminaarien työpajoissa. Kriteerien kehittämistyössä yhteistyötä tehtiin myös Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, KARVI:n, kanssa ja hyödynnettiin Korkeakoulujen auditointikäsikirjaa 2019–2024 (KARVI 2019). Saavutettavuuskriteeristö on kytkettävissä luontevaksi osaksi korkeakoulun omaa ja kansallista laadunarviointia.
Kriteeristön periaatteena on, että oppimis- ja toimintaympäristöt rakennetaan niin, että jokaisella on mahdollisuus opiskella ja että ohjaus ja tieto tukipalveluista on ymmärrettävää ja saavuttaa opiskelijan. Perusoletuksena on, että korkeakoulussa on monenlaisia ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia opiskelijoita, ja heille tarjotaan yhdenvertainen mahdollisuus opiskella. Tavoitteena on, että koettu ohjauksen ja tuen tarve määrittelee annettavan tuen; ei diagnoosi, vamma tai sairaus.
Toteuttamistapojen lisäksi oppimis- ja toimintaympäristöön vaikuttavat myös johdon, opiskelijoiden ja henkilöstön asenteet. Niillä voidaan edistää tai heikentää korkeakoulun opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia sekä koettua turvallisuuden tunnetta. Yhteisöllisillä pedagogisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyden tunteeseen ja vähentää yksinäisyyttä. Hyvinvoiva opiskelija osallistuu aktiivisesti opintojensa suunnitteluun ja hänen opintonsa etenevät.
OHO!-hankkeen kehittämä saavutettavuuskriteeristö pohjautuu kehittävään arviointiin ja toteutetaan osallistavana itsearviointina. Tavoitteena on, että osallistavan itsearvioinnin ja sen jälkeen käytävän keskustelun tuloksena opettajat, opiskelijat sekä johto tunnistavat ja tiedostavat saavutettavuuteen liittyvät kehittämiskohteet korkeakoulun arjessa.
”Saavutettavassa korkeakoulussa jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään ja saa tarvittaessa tukea opiskeluunsa. Saavutettavassa korkeakoulussa on helppo liikkua erilaisista vammoista huolimatta. Tiedottaminen ja kursseihin liittyvä ohjeistaminen on selkeää ja saavutettavaa ja se tapahtuu hyvissä ajoin. Verkkoympäristöt, ohjelmat, tiedostomuodot ja materiaalin sisältö ovat saavutettavissa eri apuvälineillä, ja myös käytännön demoilla ja työharjoitteluissa huomioidaan yksilöllisesti vammaiset tai muutoin erilaiset opiskelijat..”
Saavutettavuuden teemat
OHO-kyselyiden pohjalta on laadittu saavutettavuuskriteerit, jotka on jaettu kahdeksaan teemaan:

Jokaisella teema-alueella on omat arvioinnin kohteensa ja kriteeristölausekkeensa. Kriteerit laadittiin siten, että ne mahdollistavat saavutettavuuden tarkastelun korkeakoulun, opiskelijan, henkilöstön sekä johdon näkökulmista. Esimerkiksi Opetus ja oppiminen -teema sisältää seuraavat arvioinnin kohteet, jotka on avattu tarkemmin seuraavan alaotsikon alla:
- opettajan osaaminen saavutettavan opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa
- monipuoliset opetusmenetelmät
- oppimisympäristöt ja opetusmateriaalit
- tuki opiskelutaitojen kehittämiseen
- yksilöllisten tarpeiden huomiointi henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa (HOPS)
- arviointimenetelmät ja yksilölliset järjestelyt
- korkeakouluharjoittelu ja työnantajien kanssa tehtävä yhteistyö
Kriteerilausekkeet kuvaavat siis saavutettavuuden hyvää tasoa, johon eri vastaajaryhmät peilaavat arvioitaan eri teema-alueiden saavutettavuustilanteesta omassa korkeakoulussa. Itsearviointiin osallistuja arvioi oman korkeakoulunsa toimintaa arviointiasteikolla hyvä–erinomainen–riittämätön. Arviointiasteikko noudattaa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) koulutuksen arviointiasteikkoa.
Kriteeristö antaa kokemuksellista tietoa saavutettavuuden toteutumisesta, luo yhteistä ymmärrystä ja toimii tiedostamisen, kehittämisen ja vaikuttamisen välineenä. Osallistavan itsearvioinnin jälkeen on hyödyllistä käydä yhteinen keskustelu, jonka pohjalta tehdään kehittämissuunnitelma.
Koko korkeakoulun tasolla saavutettavuustyön tulee olla suunnitelmallista, tavoitteellista ja systemaattista. Saavutettavuuskriteeristöä voidaan hyödyntää sekä korkeakoulun strategiaa ja opetussuunnitelmia laadittaessa että opetusta ja ohjausta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Saavutettavuuskriteeristöä voidaan käyttää koko korkeakoulun tasolla, yksiköittäin tai toiminnoittain. Periaatteena kriteeristön käytössä on osallistava, kehittävä itsearviointi, jossa opiskelijat, opetus- ja tukihenkilöstö sekä johdon edustajat yhdessä arvioivat tilannetta ja suunnittelevat kehittämistoimenpiteitä. Muutamassa korkeakoulussa onkin jo käytössä oleva saavutettavuusohjelma tai muihin suunnitelmiin kytkeytyvä suunnitelma saavutettavuuden edistämisestä, jossa linjataan tavoitteet, vastuut, toimenpiteet, resurssit ja kehittäminen.
Opetus ja oppiminen -teema-alueen arviointikohteet ja kriteeristölausekkeet
Jokainen saavutettavuuden teema-alue on kirjoitettu auki omiksi arviointikohteiksi ja kriteeristölausekkeiksi. Tästä rakenteesta esimerkkinä on seuraava Oppimisen ja opetuksen -teema-alueen sisältö:
- Opetushenkilöstölle järjestetään säännöllisesti tehtävien mukaista ja ajantasaista koulusta saavutettavuuden toteuttamiseksi.
- Korkeakoulussa on nimetty henkilö tai taho, jolta opetushenkilöstö saa tukea saavutettavan opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen.
5.1 Opetushenkilöstöllä on riittävä osaaminen saavutettavan opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Opetusmenetelmät ovat monikanavaisia ja niiden käytössä otetaan huomioon opiskelijoiden tarpeet.
- Opiskelijoilla on mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin. Opetuksessa otetaan huomioon erilaiset tavat oppia.
- Opetuksessa painottuu ohjaava ja opiskelijaa arvosta ote.
- Opetuksessa käytettävät toimintatavat ja -menetelmät edistävät yhteisöllisyyttä.
5.2 Opetuksessa käytetään monipuolisia opetusmenetelmiä.
- Oppimisympäristöillä tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja digitaalista ympäristöä.
- Oppimisympäristöjen ja opetusmateriaalien suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon opiskelijoiden moninaisuus ja yksilölliset tarpeet.
- Opetuksessa ja ohjauksessa tuetaan opiskelijan osallisuutta sekä edistetään myönteistä oppimisilmapiiriä.
- Opetusmateriaalit ovat saatavissa helposti ja riittävän ajoissa.
- Opetusmateriaalit ovat monikanavaisia ja selkeitä sekä visuaalisesti että kielellisesti (esim. sähköisiä, paperisia, videoita, verkkomateriaaleja).
- Opiskelija saa tarvitsemaansa tukea oppimisympäristöjen materiaalien käyttöön.
5.3 Oppimisympäristöt ja opetusmateriaalit ovat saavutettavia ja tarkoituksenmukaisia.
- Opiskelijoiden opiskelutaitoja arvioidaan opiskelun alkuvaiheessa.
- Opiskelijat saavat tietoa ja tarvittavaa tukea opiskelutaitojensa kehittämiseen koko opintojen ajan (esim. orientaatiokurssit, opiskelutaitokurssit, opintojen aikataulutus, opinnäytetyön ohjaus).
5.4 Opiskelijat saavat tukea opiskelutaitojensa kehittämiseen.
- Henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laatimista ohjaava henkilöstö osaa ottaa huomioon saavutettavuuden ja opiskelijoiden yksilölliset tarpeet (esim. perhesuhteisiin, elämäntilanteeseen, kielitaitoon, toimintakykyyn tai oppimiseen liittyvät tarpeet).
- HOPS sisältää tarvittaessa yksilöllisen tuen ja ohjauksen suunnitelman.
- HOPS:ia päivitetään koko opiskeluajan (mukaan lukien urasuunnittelu) säännöllisissä ohjauskeskusteluissa.
- HOPS:ia hyödynnetään opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja opiskelijan arvioinnissa.
5.5 Opiskelijoiden yksilölliset tarpeet otetaan huomioon henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa (HOPS).
- Arvioinnissa käytetään monipuolisia osaamisen osoittamisen tapoja (esim. tentti, suullinen kuulustelu, kirjallinen tehtävä, esitelmä).
- Arvioinnissa on mahdollisuus yksilöllisiin järjestelyihin (lisäaika, apuvälineet, rauhallinen tila, suullinen täydentäminen).
- Arviointikriteerit ovat selkeitä, ja opiskelija tietää arviointiperusteet.
- Opiskelijalla on mahdollisuus saada palautetta oppimisestaan ja osaamisestaan.
5.6 Arvioinnissa käytetään monipuolisia ja monenlaisille oppijoille soveltuvia arviointimenetelmiä.
- Harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon opiskelijan yksilölliset vahvuudet ja tuen tarpeet.
- Korkeakoululla on ohjeistus saavutettavan harjoittelun ja työelämäyhteistyön toteuttamiseksi, ja siitä tiedotetaan myös harjoittelun ohjaajille sekä työnantajille.
- Tarvittaessa opiskelija, harjoittelun ohjaaja ja työnantaja sopivat yhdessä saavutettavan harjoittelun toteuttamisesta.
- Opiskelija saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen ennen harjoittelua, harjoittelun aikana ja sen päätyttyä.
- Opiskelijalta ja työnantajalta kerätään palaute harjoittelun onnistumisesta.
5.7 Saavutettavuus on huomioitu korkeakouluharjoittelussa ja työnantajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
5.8 Sanallinen palaute
OHO!
MITÄ?
Saavutettavuuskriteeristö on korkeakoulujen saavutettavuuden arvioinnin ja edistämisen työväline.
MIKSI?
Korkeakoulussa on monenlaisia ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia opiskelijoita, joille kaikille tulee taata yhdenvertainen mahdollisuus opiskella.
KENELLE?
Kriteeristö mahdollistaa saavutettavuuden tarkastelun korkeakoulun, opiskelijan, henkilöstön sekä johdon näkökulmista. Saavutettavuuskriteeristöä voidaan hyödyntää koko korkeakoulun tasolla, yksiköittäin tai toiminnoittain.
MITEN?
Saavutettavuuden arviointi toteutetaan osallistavana itsearviointina. Tavoitteena on, että osallistavan itsearvioinnin ja sen jälkeen käytävän keskustelun tuloksena opettajat, opiskelijat sekä johto tunnistavat ja tiedostavat saavutettavuuteen liittyvät kehittämiskohteet korkeakoulun arjessa.
Käsitteet
Saavutettavuus
Korkeakoulun saavutettavuus tarkoittaa, että korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden opiskelussa.
Lähteet
Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2019–2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisut 19:2019. https://karvi.fi/publication/korkeakoulujen-auditointikasikirja-2019-2024/
Lehto, R., Huhta, A. ja Huuhka, E. 2019. Kaikkien korkeakoulu? Raportti OHO!-hankkeessa vuonna 2018 tehdyistä korkeakoulujen saavutettavuuskyselyistä. PDF.
Saavutettavuusdirektiivi. – http://www.saavutettavuusdirektiivi.fi
Saavutettavuuskriteeristö – Väline korkeakoulujen saavutettavuuden arviointiin. 2019. – http://www.esok.fi/oho-hanke/julkaisut/saavutettavuuskriteeristo
Finlex (2014). Eduskunnan päätös 1325/2014. Yhdenvertaisuuslaki. Haettu 16.3.2020 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325.